Otetaan luonto takaisin - Espoon metsien arvoa ei voi rahassa mitata

Kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon virkistysmahdollisuudet ja luonnon monimuotoisuus. Viheralueverkoston luontoarvot säilytetään parhaiten, kun viheralueet ovat kytkeytyneet toisiinsa.

Metsien kohdalla paras ratkaisu on hallittu hoitamattomuus. Tällöinkin virkistysalueita voidaan käyttää, kunhan luonnon monimuotoisuus ei kärsi. Jotta eläimillä on mahdollisuus liikkua eri metsien ja luontoalueiden välillä, tulisi urbaaniin ympäristöön rakentaa alikulkutunneleita, vihersiltoja sekä metsälaikkuja käytävien keskellä. Metsien lisäksi purot ja joet ovat tärkeitä ekologisia yhteyksiä, ja niiden kunnosta on pidettävä huolta.

Kuntien rakennuspaineet ovat johtaneet kaavoituksiin ja rakennusurakoihin viheralueiden kustannuksella Espoossa. Moni asukas on jo menettänyt heille arvokkaita ulkoilualueita. Tätä huolta usein edes tunnisteta kaupungin suunnittelussa.

Metsien lisäksi minua ovat harmittaneet suuresti Espoon päätökset poistaa vanhoja, kookkaita ja arvokkaita jalopuita kokonaisuudessaan. Lehmukset, vaahterat ja tammet voidaan katkaista 4–6 metrin korkeudesta ja jättää pystyyn lahoamaan turvallisesti. Helsingissä on loistavia esimerkkejä veistoksellisista lahopuuelementeistä. Nämä puut ovat sekä kauniita että turvallisia, sillä jalot lehtipuut lahoavat sisältä käsin. Kun ne on poistettava, ne voidaan kuljettaa esimerkiksi metsiin lahottajia varten.

Janne Hirvasvuopio
VTK, oik. tied. yo.

Kirjoittaja on saamelainen valtiotieteilijä ja ehdolla Espoon kuntavaaleissa 2021.

Kirjoitettu 29.5.2021