Maahanmuuttajat ja koulutus

Kouluilla on jo nyt jatkuva resurssipula. Tämän lisäksi Espoossa on myös suuri määrä maahanmuuttajataustaisia sekä erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria, jotka kaipaavat kohdennettua ja konkreettista tukea. Ei ole kenenkään etu, jos toisesta kulttuurista ja kieliryhmästä tuleva lapsi tai nuori ei saa tarvitsemaansa tukea opintiellä opettajien ja muun kouluhenkilökunnan ylisuuren takaan vuoksi.

Vihreät ovat ehdottaneet reppuraha-mallia, jonka tarkoituksena on kaventaa oppimiseroja ja vahvistaa oppimisen tukea. Mallissa valtio tukee erityisen tarpeen oppilaita ja rahoitus seuraa oppilasta riippumatta siitä, minkä koulun hän valitsee.

Mallissa otettaisiin huomioon myös alueen asukkaiden tulotaso, työttömyys ja maahanmuuttajien osuus. Tämä avaus on tärkeä myös Espoon kannalta, koska asuinalueet näyttävät eriytyvän toisistaan. Herääkin kysymys siitä, onko pääkaupunkiseudun kunnat jätetty vastaamaan yksin kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisesta joukosta ilman, että keinoja koulutuksen tasa-arvoiseen järjestämiseen on valtakunnallisesti tarjottu?

Jos maahanmuuttajataustaisten lasten integraatio ja inkluusio yhteiskuntaan epäonnistuu, syntyy yhteiskunnalle valtava lasku – henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan. Kysyn myös: jätämmekö opettajamme hukkumaan jo mahdottoman työtaakan alle, jos perusrahoituksesta joudutaan leikkaamaan?

Kun menette äänestysluukulle, miettikää seuraavaa: haluatteko uuden nelikaistaisen tienpätkän Espoon ulkokehälle vai lapsillenne laadukasta opetusta ja hyvinvoivia opettajia? Minulle valinta on selkeä.

Janne Hirvasvuopio
Kirjoittaja on saamelainen valtiotieteilijä ja ehdolla Espoon kuntavaaleissa 2021.