Yleismineraaliakut vakaampi vaihtoehto sähköautoihin

Sähköautoja markkinoidaan hopealuotina fossiilivapaaseen yhteiskuntaan osana vihreää siirtymää – aiheuttaahan liikennesektori neljäsosan maailman hiilidioksidipäästöistä. Tällä on myös kääntöpuolensa, sillä liikenteen sähköistäminen vaatii raskasta kaivosteollisuutta litiumioniakkujen valmistukseen.

Akkuja käytetään kuluttajaelektroniikassa, energian varastoinnissa sekä liikenteessä ja akkujen globaalin markkinan ennustetaan kasvavan 74 miljardista dollarista 168 miljardiin dollariin seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Nykyisin länsimaissa yleisimmin käytetyissä litiumioniakuissa tarvitaan kuitenkin kolmea harvinaista mineraalia: kobolttia, nikkeliä ja litiumia. Näitä akkuja käytetään myös sähköautoissa. Tulevien vuosikymmenten aikana näiden harvinaisten mineraalien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti samaan aikaan, kun niiden saatavuus heikkenee mineraalivarantojen ehtyessä. Goldman Sachs ennustikin vastikään harvinaisten akkumineraalien hintojen nousevan entisestään.

Perinteisille akuille on kuitenkin vaihtoehto: litium-rautafosfaattiakut, eli LFP-akut. Kutsun näitä akkuja yleismineraaliakuiksi: ne ovat halvempia, turvallisia ja niihin ei tarvita harvinaisia metalleja, eli kobolttia ja nikkeliä.

Kyse ei ole teknologiahypestä, sillä yleismineraaliakkuja valmistetaan Kiinassa jo nyt. Yleismineraaliakkujen kiinalaiset immateriaalioikeudet ja vientirajoitukset raukeavatkin vuonna 2022. Suomessakin pitäisi siirtyä kehittämään yhä ympäristöystävällisempiä ja vähemmän harvinaisia mineraaleja tarvitsevia akkuja.

Janne Hirvasvuopio (vtk.)
Espoo

Julkaistu Tekniikka & Talous -lehdessä 30.6.2021