Työttömien syyllistämisen on loputtava

Monet kuntapäättäjät Espoossa ovat syntyneet keskiluokkaan, eivätkä tunne työttömän oikeaa arkea. Olen itse syntynyt köyhään perheeseen, ja asuimme Espoon köyhimmällä alueella. Tunnen lapsuudestani mitä yksinhuoltajien arki on oikeasti tarkoittanut. Moni ystäväni sai ruokaa koulussa. Minulle selvisi vasta aikuisiällä mikä lounas on. Iittalan astioita näin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Ensimmäisen röökini poltin ala-asteen toisella luokalla. Useat lapsuudenystäväni ovat menehtyneet huumeiden vuoksi. Osa on menestynyt. Tarinat ovat lukuisia.

Rahoitin itse lukio-opiskeluni ja aloitin työt alle 18-vuotiaana. Ensimmäisen kerran olin työttömänä kaksi vuotta, kun sairastuin vakavasti masennukseen. Selvisin tilanteesta kuivin jaloin vain juuri ja juuri, erityisesti sukuni, ystävieni ja perheeni tuella. Kaikilla ei tällaista tukiverkostoa ole ympärillään.

Parasta palvelua Espoossa sain sosiaalitoimesta, jossa he uskoivat unelmiini. He tukivat minua kouluun pääsyssä, joka toteutui. Pääsin ammattikorkeakouluun ja lopulta yliopistoon. 

Tätä ennen olin kuitenkin työttömyyshelvetissä. TE-toimistossa meno oli kafkamainen helvetti: hae töitä töiden hakemisen vuoksi. Jouduin hakemaan työpaikkoja, jotka olivat valtavien välimatkojen päässä, joihin minulla ei ollut vaadittavaa koulutusta tai joihin minut pakotettiin. Mitään itsensä kehittämistä ei saanut tehdä, ja tilanne käytännössä pakotti minut olemaan kotona tekemättä mitään muuta kuin kirjoittamaan hakemuksia hakemisen vuoksi.

Monet näistä asioista eivät aina johtuneet TE-toimiston työntekijöistä, vaan naurettavista säädöksistä, joita kokoomus on tällä hallituskaudella pahentanut. Mitään työtä ei saa enää ottaa vastaan ja työtöntä halutaan rangaista siitä, että hän on työtön. Ikään kuin ihmiset haluaisivat jäädä kotiin mätömään.

Minua ärsyttää suunnattomasti työttömien syyllistäminen. Olen äärimmäisen aikaansaava ihminen, valtio- ja oikeustieteilijä, työskennellyt eduskunnassa ja kunta- sekä saamelaispolitiikassa. Silti olen ollut työtön. Työttömyys ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, mutta siihen liittyy edelleen valtava stigma ja leima. En myöskään näe, että kaikki työllisyyspalvelut oikeasti ajaisivat asiaansa.

Mikä tilanne on Espoossa?

Espoossa työttömyys on kasvanut merkittävästi vuoden aikana, ja tilastot kertovat huolestuttavaa kieltä:

• Työttömien määrä oli vuoden 2024 lopussa 17 334, mikä on 14,5 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysaste nousi 10,9 %:iin (vuonna 2023 se oli 9,8 % ja viisi vuotta aiemmin 7,7 %).

• Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi yli 27 %, ja erityisesti korkeasti koulutettujen työttömyys nousi (korkea-asteen koulutuksen saaneilla +39 %, toisen asteen koulutuksen saaneilla +30 %).

• Vieraskielisten työttömyys on merkittävä ongelma: heidän osuutensa työttömistä on Espoo-Kauniaisten alueella 42 %, kun valtakunnallinen keskiarvo on 20,7 %.

• Nuorten työttömyys on kasvussa: alle 30-vuotiaita työttömiä tai lomautettuja oli tammikuussa 2025 yhteensä 3 558.

• Avoimien työpaikkojen määrä on romahtanut. Vuoden 2024 lopussa avoimia paikkoja oli vain 599, kun vuotta aiemmin luku oli 1 284 ja viisi vuotta aiemmin 2 062.

Työllisyystilanne on vakava, ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden ja vieraskielisten työttömyyden kasvu herättää kysymyksiä. TE-palveluiden siirtyminen takaisin kunnille haastaa Espoon kehittämään työllisyystoimiaan tehokkaammiksi ja kohdennetummiksi.

Espoo – Paras kotouttaja?

Espoon strategisena tavoitteena on ollut olla Suomen paras kotouttaja. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun:

• Kotoutumisaikaa on lakimuutoksen myötä lyhennetty kolmesta vuodesta kahteen. Lyhyempi kotoutumisaika vaatii nopeampaa reagointia ja tehokkaampia palveluja, jotta kotoutujat pääsevät nopeasti oppimaan kieltä ja kulttuuria sekä työmarkkinoille.

• Kotoutumiskoulutusten jonot ovat liian pitkät, ja palvelujen riittävyys on ongelma. Asiakkaat, jotka eivät pääse ajoissa palveluihin, vaarantuvat syrjäytymiselle.

• Luku- ja kirjoitustaidottomien palvelut ovat puutteellisia. Vapaan sivistystyön leikkaukset ovat johtaneet siihen, että nämä palvelut ovat saatavilla vain omaehtoisina opintoina, joita asiakas joutuu itse hakemaan – usein ilman riittävää tukea.

Tässä kohtaa Espoon tulee olla aloitteellinen. Yhteistyö ympäryskaupunkien kanssa olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomien koulutus voitaisiin toteuttaa yhteishankintana. Myös kotoutumiskoulutusten kapasiteettia on kasvatettava nopeasti.

Miten Espoo voi parantaa työllistymistä?

1. Matala kynnys, konkreettiset palvelut:

• Järjestetään alakohtaisia rekrytapahtumia ja pop up -tilaisuuksia, joissa tarjotaan tukea CV:n kirjoittamiseen, hakemusten laadintaan ja verkostoitumiseen.

• Lisätään neuvontaa ja mentorointia erityisesti nuorille ja vieraskielisille.

2. Nopeammat palveluprosessit:

• Jonojen lyhentäminen kotoutumiskoulutuksiin.

• Kielenopetuksen ja kulttuuriin perehdyttämisen tehokas integrointi muihin palveluihin.

3. Pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisy:

• Täsmäkoulutukset ja palkkatuettu työ erityisesti korkeasti koulutetuille.

• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa uusien työllistävien projektien käynnistämiseksi.

4. Vieraskielisten integrointi työmarkkinoille:

• Kartoitetaan työnantajien tarpeita ja tarjotaan vieraskielisille kohdennettua tukea työpaikkojen löytämiseksi.

• Edistetään inklusiivista työkulttuuria ja monimuotoisuutta.

Espoon on nyt osoitettava, että se pystyy vastaamaan työllisyystilanteen haasteisiin ja saavuttamaan tavoitteensa olla Suomen paras kotouttaja. Konkreettiset ja nopeavaikutteiset toimet voivat kääntää työllisyyskehityksen suunnan ja tehdä Espoosta edelläkävijän kuntien työllisyyspalveluissa.

Suomessa oli vuoden 2024 lopussa n. 43 000  työpaikkaa, mikä on liki 39 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä työnhakijoita oli joulukuun lopussa yhteensä 321 700. Se on 24 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka KAIKKI työpaikat täytettäisiin, olisi Suomessa edelleenkin noin 279 000 työtöntä. Edes minun lyhyellä matematiikallani en näe, että miten hallituksen toimet ovat mitään muuta kuin ihmisten tahallista kiusaamista mahdottomassa tilanteessa.

Espoon pyristelyt työttömyystulvan torppaamiseksi jäävätkin lyhyeksi niin kauan kuin oikeistohallitus haluaa kurittaa työttömiä, jatkaa Suomen talouden tuhoamista ja työpaikat valuvat pois Suomesta.