Puhe saamelaisnuorten mielenosoituksessa 17.11.2022
Olen tänään, kuten koko kuluneen vuoden päivät, herännyt siihen, että mun rintaa puristaa. Mä luulen, että viime viikkojen aikana monella saamelaisella on ollut täysin sama tunne.
Mun rintaa puristaa siksi, että mä olen nähnyt niin läheltä, miten tässä talossa saamelaisia kohdellaan. Ja tänä aamuna me nähtiin keskustan tilaisuudessa tämän kaiken toisinto. Me nähtiin, miten tarkoitushakuista ja suoraan valheellisia väittämiä läväytettiin suoraan päin meidän saamelaisten naamaa.
Ja mitä tilaisuudessa sanottiin? Siellä meille kielemme menettäneille saamelaisille kerrottiin, että me olemme etuoikeutettuja, kun tunnemme sukumme ja taustamme. Meille kerrottiin, että itse asiassa saamelaiskäräjät ovatkin se kolonialistinen rakennelma ja että me olemme muka osa jotain sortokoneistoa. Minä en kielenemenettäjänä ole ikinä kokenut, että minua saamelaisyhteiskunnassa sorrettaisiin.
Minun suvussani saamen kieli on traumaattisten kokemusten vuoksi sammunut. Se ei sammunut kolmesataa vuotta sitten, se ei sammunut kaksisataa vuotta sitten, eikä se sammunut sata vuotta sitten. Se tapahtui aivan lähihistoriassa. NIIN SYVÄLLÄ SUOMEN KOLONIALISTISET RAKENTEET OVAT.
Minä elän päivittäin tämän trauman kanssa, ja sitten minulle tullaan kertomaan, että minä olen sortaja. Minulle, joka olen kielenmenettäjä.
Meidät kielenmenettäjäsaamelaiset on otettu osaksi likaista peliä, jossa totuudella ei ole enää yhtään mitään väliä. Tehdään se nyt kerta kaikkiaan selväksi. Me kielenmenettäjät olemme ja tulemme olemaan osa saamelaista kulttuuria. Me kielenmenettäjät emme nouse lakiesitystä vastaan, vaan me haluamme uudistetun saamelaiskäräjälain.
Kuulen myös jatkuvasti suomalaisten tarinoita sorretusta vähemmistön vähemmistöstä. Jokaisen pitäisi avata silmänsä ja nähdä sumutuksen läpi: yhtään vähemmistön vähemmistöön kuuluvaa ei saamelaisyhteisössä sorreta.
Se on harvinaisen selvää minulle, joka aidosti kuulun saamelaiskulttuurissa vähemmistön vähemmistöön: minähän olen myös niitä harvoja sateenkaarisaamelaisia, joita näen täällä ilokseni myös tänään.
Mä olen erittäin pahoillani kaikkien niiden saamelaisten puolesta, joka näitä valheita ja tätä ihmisoikeusloukkausta joutuvat edelleen kestämään. Mä olen valtavan pahoillani kaikkien niiden saamelaisnuorten puolesta, jotka joutuvat uudelleenelämään sitä traumaa, jonka suomen valtio meihin kohdistaa tänä päivänä. Tässä ja nyt.
Olen ehkä menettänyt kieleni, mutta en ole menettänyt ääntäni. Suomalaiset: korjatkaa saamelaiskäräjälaki.
